10 yleistä myyttiä automaattisesti kukkivista kannabiskasveista
- 1. Myytti #1: autoflowerit ovat cbd-pitoisia
- 2. Myytti #2: autoflowereita ei voi siirtää isompaan ruukkuun
- 3. Myytti #3: kaikki autoflowerit ovat miedompia
- 4. Myytti #4: autoflowereita ei voi kloonata
- 5. Myytti #5: kaikki autoflowerit tuottavat vähän satoa
- 6. Myytti #6: autoflowereita ei voi latvoa
- 7. Myytti #7: autoflowerit ovat mauttomia
- 8. Myytti #8: autoflowerit tarvitsevat 24 tuntia valoa
- 9. Myytti #9: autoflowerit eivät kestä koulutusta
- 10. Myytti #10: autoflowerit vievät enemmän aikaa kuin luvataan
- 11. Yhteenveto
Autoflowerit tunnettiin aikoinaan kannabiksen siementen altavastaajina. Se oli kuitenkin vuosikymmeniä sitten, ja paljon on muuttunut sen jälkeen. Nykyisin autoflowerit voivat tuottaa määrällisesti ja laadullisesti yhtä paljon kuin fotoperiodiset lajikkeet – ja vielä nopeammassa ajassa. Tarpeetonta sanoa, että vuoden 2026 autoflowerit tulevat hämmästyttämään sinut.
Ennen kuin automaattisesti kukkivat siemenet nousivat hitiksi, ne eivät olleet kovin suosittuja viljelijöiden keskuudessa. Autoflowerien löytäminen oli vaikeaa, ja jos sellaisen onnistuit saamaan, sato ja laatu saattoivat olla pettymys.
Vuosikymmenten kehitystyön ansiosta nykyaikaiset autoflowerit voivat kuitenkin tuottaa satoja, jotka vastaavat parhaimpia fotoperiodisia lajikkeita, ja niiden suurin etu on automaattinen kukinta.
Nykyaikaisten automaattisten lajikkeiden parantunut laatu on peräisin suuresta jalostustyöstä. Nykyiset jalostajat ovat nähneet vaivaa löytääkseen parhaat yhdistelmät. Monesti autoflower-lajikkeista on onnistuttu tekemään automaattisia versioita kaikkein legendaarisimmista lajikkeista. He ovat saaneet talteen näiden aikojen klassikkolajikkeiden ominaisuudet ja yhdistäneet niihin autoflowerien parhaat piirteet – kuten nopea kasvu, yleinen kestävyys ja helppo viljeltävyys. Kehityksestä huolimatta automaattisesti kukkivien kannabiksen genetiikkaan liittyy edelleen monia myyttejä. Alla murretaan nämä myytit. Seuraa mukana ja opi, miksi nämä oletukset kannattaa unohtaa.
Myytti #1: Autoflowerit ovat CBD-pitoisia
Väite: ”Autoflowerit ovat CBD-pitoisia”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Ruderalis-laji on tottakai CBD-painotteinen, ja on totta, että autoflowering-lajikkeissa on ruderalis-geenejä. Jalostajat ovat silti kehittäneet vuosikymmeniä automaattisesti kukkivia lajikkeita THC-rikkaiksi. Vaikka lääkekäyttöön sopivia CBD-autoflowereita on olemassa niille, jotka eivät halua päihdyttävää vaikutusta, kuten meidän CBD Auto 20:1, löytyy kuitenkin monia automaattisia lajikkeita, joissa on korkea THC-pitoisuus – jopa yhtä paljon (tai enemmän) kuin fotoperiodisissa lajikkeissa – ja niissä säilyy automaattinen kukinta, jolloin saatat saada jopa kolme viljelyjaksoa ajassa, jossa saisit yhden fotoperiodilla. Molemmat CBD ja THC kuuluvat kasvikannabinoidien luokkaan. Useat ympäristötekijät vaikuttavat näiden sekundaaristen aineenvaihduntatuotteiden (kasvien tuottamien puolustusmolekyylien) tuotantoon, mutta genetiikalla on suurin merkitys.
Lopulta automaattisen lajikkeen kannabinoidipitoisuus riippuu täysin jalostajan tavoitteista jalostusohjelman alussa. CBD-pitoisten autoflowerien kohdalla jalostajat lisäävät CBD:tä ilmentävät geenit varhaisessa vaiheessa, jotta ominaisuus näkyisi jälkeläisissä. Kaikki eivät kuitenkaan tavoittele korkeaa CBDA-pitoisuutta. Useissa nykyisissä autoflower-lajikkeissa THC-taso ylittää 30%. Jotkin näistä todella vahvoista lajikkeista tuottavat jopa enemmän THC:tä kuin monet fotoperiodiset vastineensa. Yhteenveto: vaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan – osa autoflowereista on korkea-CBD, osa erittäin THC-pitoisia ja jotkut tasapainoisia.
Myytti #2: Autoflowereita ei voi siirtää isompaan ruukkuun
Väite: ”Autoflowereita ei voi siirtää isompaan ruukkuun”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Siinä on totuuden siemen. Vaikka voit siirtää automaattisi, tulee olla todella varovainen – väärä siirto voi aiheuttaa shokin, joka laskee satoa. Autoflowerilla siemenestä sadonkorjuuseen kuluva aika on selvästi lyhyempi, joten kasvin shokkiin menevä aika voi vaikuttaa merkittävästi kehittymiseen. Koska jotkut autoflowerit kypsyvät jopa 8 viikossa, palautumisaika siirrosta voi johtaa vaatimattomaan satoon.
Voit kuitenkin siirtää automaattisia kannabislajikkeita onnistuneesti, kun ajoitus menee oikein ja stressi minimoidaan. Jos sinun pitää idättää siemenet ensin muualla kuin lopullisessa ruukussa, valitse astia, joka ei ole liian pieni. Kun kasvi on osittain vakiintunut, tarkkaile kuivatusreikiä huolellisesti.
Ihannetilanteessa siirrät kasvit ennen kuin ne valtaavat alkuperäisen astian kokonaan. Näin ne eivät ota pysyvästi ruukun muotoa eivätkä kehitä juurien ahtauteen viittaavia merkkejä. Siirrä siis ajoissa – kasvi kyllä huomaa muutoksen! Anna kasvin sopeutua uuteen ruukkuun mahdollisimman samankaltaisessa ympäristössä, esimerkiksi lämpötilan ja valaistuksen suhteen.
Suosittelemme istuttamaan autoflowerit suoraan isoon ruukkuun, jolloin siirtoa ei tarvita. Jos siirto on kuitenkin tehtävä, tee se hellästi ja pyri minimoimaan stressi. Tässä pari vinkkiä:
- Siirrä kasvi täysin samaan kasvualustaseokseen.
- Varmista, että vanhassa ruukussa maa on kuiva, ja uudessa ruukussa vastaavasti kostea.
- Vältä juurien puristamista, jätä hieman tilaa ja älä tiivistä maata liikaa. Näin ehkäiset shokin ja juuriongelmat.
Myytti #3: Kaikki autoflowerit ovat miedompia
Väite: ”Kaikki autoflowerit ovat miedompia”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Tämä on yleisin automaatteihin liittyvä kysymys – ja vielä joskus menneisyydessä totta. Nykyään löytyy kuitenkin todella vahvoja autoflower-lajikkeita, joiden THC-pitoisuus voi olla yli 30 %, eli samalla tasolla tai jopa korkeampi kuin monilla fotoperiodisilla lajikkeilla. Näitä ”modernin ajan” autoflowereita kannattaa kokeilla. Hyvä esimerkki on Strawberry Gorilla Auto RF3, jossa THC-pitoisuus on jopa 31%
Myytti on jäänyt elämään, koska vanhoissa autoflower-lajikkeissa THC- ja satoarvot jäivät jälkeen valoperiodisista. Jos joku uskoo tähän myyttiin, hän ei ole vain päivittänyt tietojaan uusimmista automaattisesti kukkivista lajikkeista.
Myytti #4: Autoflowereita ei voi kloonata
Väite: ”Autoflowereita ei voi kloonata”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Vaikka se voi kuulostaa epätodennäköiseltä, väite ei pidä paikkaansa. Autoflowereita voi kloonata, mutta automaattinen kukinta tarkoittaa, että klooneilla ei ole paljon aikaa kasvaa ja niiden koko jää vähäiseksi.
Autoflowerit aloittavat kukkimisvaiheen iän perusteella, ei valon määrän mukaan; jotkin lajikkeet voivat kasvaa siemenestä satoon jopa kahdeksassa viikossa. Klooni on emokasvin biologinen kopio, ja se on siis ”samassa iässä” kuin emo. Siksi pienellä pistokkaalla voi olla vain 5–6 viikkoa aikaa vahvistua tai jopa vähemmän ennen kukinnan alkua – ja se tarkoittaa pieniä ja vähäsatoisia klooneja.
Fotoperiodiset lajikkeet taas reagoivat valon vähenemiseen ja aloittavat kukinnan vasta silloin. Tämä mahdollistaa vegetatiivisen kasvun pitämisen keinotekoisesti niin pitkään kuin haluaa, jolloin klooneista voidaan kasvattaa suuria kasveja ennen kukinnan pakottamista.
Myytti #5: Kaikki autoflowerit tuottavat vähän satoa
Väite: ”Kaikki autoflowerit tuottavat vähän satoa”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Myytti on peräisin automaattisten lajikkeiden alkuajoilta – silloin se piti paikkansa, mutta enää ei. Jotkin automaatit todella jäävät pieniksi, mutta nykylajikkeita on kehitetty niin pitkään ja laadukkaasti, että ne voivat kasvaa jopa 120 cm korkeiksi ja tuottaa jopa 600 g/m2 noin 9 viikossa. Hyvä esimerkki tästä on Frostbanger Auto.
Myytti #6: Autoflowereita ei voi latvoa
Väite: ”Autoflowereita ei voi latvoa”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Tämä myytti jakaa viljelijät. Osa vannoo latvonnan toimivan, osa ei. Totuus on: tulos ei ole aina ennustettavissa, sillä se riippuu viljelijän kokemuksesta ja kasvin genetiikasta.
Päätös latvoa vai ei tulee tehdä ympäristöolosuhteiden ja kasvin terveyden, toiseksi genetiikan perusteella. Terve kasvi hyvissä oloissa palautuu latvonnasta aina. Mutta jos kasvin elinkaari kestää vain 8 viikkoa, palautumisaika voi syödä lopputulosta. Tarkasta siis kasvin kunto ja varaa riittävästi aikaa toipumiselle ja kasvulle.
Myytti #7: Autoflowerit ovat mauttomia
Väite: ”Autoflowerit ovat mauttomia”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Hyvä automaattinen lajike sisältää samat kannabinoidit ja terpeenit kuin fotoperiodiset lajikkeet2. Terpeeniprofiili riippuu aina viljelijän taidoista ja kasvatettavasta genetiikasta.
Käsitys, että autoflower-lajikkeet olisivat mauttomia, pohjautuu väärinymmärrykseen kasvifysiologiasta. Useat kemikaaliryhmät vaikuttavat lajikkeen makujen muodostumiseen; eritoten terpeenit. Nämä aromikkaat yhdisteet muodostuvat kannabinoidien kanssa kasvihartsin trikomeissa. Kannabiskasvit tuottavat näitä puolustautuakseen UV-säteilyä ja tuholaisia vastaan. Yleisimpiä terpeenejä ovat mm. beta-karyofylleeni, pineeni, myrseeni ja limoneeni. Ne synnyttävät erilaisia makuja – hedelmäisyyttä, maamaisuutta, makeutta ja happamuutta. Kun siis väitätään, etteivät autoflowerit maistu miltään, kyseessä on silkka virhekäsitys.
Maukkaiden kukkien tuottaminen vaatii kuitenkin hieman kokemusta – kun siihen yhdistää hyvän genetiikan, tulokset ovat mieleesi. Suosittelemme esimerkiksi Lemon Tree Auto -lajiketta.
Myytti #8: Autoflowerit tarvitsevat 24 tuntia valoa
Väite: ”Autoflowerit tarvitsevat 24 tuntia valoa”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Tämä ei ole niinkään myytti kuin mielipide-ero. Osa lajikkeista viihtyy valossa enemmän, osa vähemmän – kaikki riippuu genetiikasta. Suurempi valon määrä ei aina tarkoita parempaa lopputulosta, ja kannattaa säätää PPFD-tasot kasville sopiviksi.
| Valojakso | 24/0 | 18/6 | 12/12 |
|---|---|---|---|
| Valotunnit | 24 | 18 | 12 |
| Pimeät tunnit | 0 | 6 | 12 |
| Plussat | Ei tarvitse ajastinta. | Kasvit saavat levätä, hyvät kukat, sähkönsäästö jopa 25% | Säästää sähköä jopa 50% |
| Miinukset | Kallis ja voi vaikuttaa kasvuun negatiivisesti. | Vaatii ajastimen | Alikehittyneet ja väljät kukat |
Myytti #9: Autoflowerit eivät kestä koulutusta
Väite: ”Autoflowerit eivät kestä koulutusta”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Myytti on täysin väärä. Autoflowerit voi kouluttaa ja joissain tapauksissa kannattaa. Kasvattamistekniikkoja on erilaisia – LST ja HST – ja osa stressaa kasvia enemmän, osa vähemmän. Aloittelijoille suosittelemme LST-tekniikkaa, kuten oksien taivuttamista tai SCROG:ia. Kokeneet kasvattajat voivat käyttää myös HST-tekniikoita, kuten latvontaa. Onnistumisaste riippuu kasvin kunnosta ja viljelijän kokemuksesta.
Myytti #10: Autoflowerit vievät enemmän aikaa kuin luvataan
Väite: ”Autoflowerit vievät enemmän aikaa kuin luvataan”
Väittäjä: Autoflowerin viljelyn pioneerit
Tarkistanut Fast Buds: Epätosi
Tavallaan tämä ei ole myytti. On muistettava, että jalostajien ilmoittama aika perustuu optimaalisin oloihin. Kasvatusolosuhteet (kosteus, lämpötila, valo ja ravinteet) vaikuttavat aina aikatauluun. Jos olosuhteet eivät ole kohdallaan, kasvit voivat kypsyä hitaammin – mutta se ei ole haitallista, vaan kukat ehtivät tiivistyä ja tuottaa runsaasti hartsia; prosessi vain kestää hieman pidempään.
11. Yhteenveto
Vaikka autoflowerit eivät vielä vuosikymmen sitten olleet huippuluokkaa, ne ovat edistyneet valtavasti. Nykyään löytyy lajikkeita jokaiselle viljelijälle ja niitä yhdistellään Indica- ja Sativa-ominaisuuksilla.
Kun pidät olosuhteet kunnossa, sinut palkitaan tiiviillä, herkullisilla kukilla. Kerro meille kommenteissa omista kokemuksistasi automaattisesti kukkivien kannabislajikkeiden kanssa!
Ulkoisia lähteitä:
- Therapeutic uses of cannabis - Association, British (2020).
- Terpene synthases from Cannabis sativa - Booth, Judith & Page, Jonathan & Bohlmann, Joerg (2017).
UKK
Autoflowerit ovat usein kompakteja, mutta eivät aina pieniä kasveja. Lopullinen koko vaihtelee suuresti lajikkeen mukaan. Genetiikka ja kasvuympäristö vaikuttavat siihen kuinka suureksi autoflower kasvaa.
Ei. Autoflowereiden automaattinen kukinta ja lyhyt elinkaari tekevät niistä helppoja aloittelijoille, mutta myös kokeneet ja kaupalliset viljelijät valitsevat ne nopeuden, tiiviyden, terpeeniprofiilien ja satomäärän vuoksi.
Monella tapaa kyllä. Useat jalostussukupolvet ovat parantaneet automaattisten lajikkeiden väkevyyttä, satoa, aromia, rakennetta ja geneettistä monipuolisuutta. Tämän vuoksi vanhoihin automaattisiin liittyvät oletukset eivät päde nykyajan lajikkeisiin.
Eivät. Maku ja aromi riippuvat eniten genetiikasta, terpeeniprofiilista ja kasvattajan osaamisesta – ei niinkään siitä onko kasvi automaattinen vai fotoperiodinen.
Automaattisen kannabiksen jalostus alkoi risteyttämällä ruderaliksen automaattista kukintaa Indica- ja Sativa-geeneihin. Nykyaikaisissa automaateissa ruderalis-geenien osuus on yleensä alle 10% monen sukupolven valinnan ansiosta.
Villinä kasvavat tai perinteiset ruderalis-populaatiot ovat yleensä vähä-THC:isiä, mutta nykyiset automaatit on jalostettu korkea-THC-lajikkeista, ja niiden kannabinoidiprofiili muistuttaa fotoperiodisia lajikkeita.
Ei välttämättä. Geneettinen stabiilius riippuu jalostuslinjan laadusta ja tasaisuudesta, ei pelkästään automaattisuudesta. Hyvin kehitetyt autoflower-geenit tuottavat erittäin ennustettavia tuloksia.
Eivät. Vaikka niillä on lyhyt kasvuvaihe, ne eivät yleensä ala kukkia heti itämisen jälkeen. Ne kasvavat ensin 4–6 viikkoa ennen siirtymistään luonnollisesti kukintaan.
Automaattiset lajikkeet saatetaan mieltää kestävämmiksi jalostushistorian ja lyhyen elinkaaren ansiosta. Kestävyys kuitenkin vaihtelee lajikkeittain. Autoflower-geeni ei automaattisesti suojaa tuholaisilta, taudeilta tai ympäristön stressiltä.
Merkittävin väärinkäsitys on, että kaikki autoflowerit ovat pieniä, heikkoja ja matala-THC:isiä. Tämä maine juontaa juurensa vanhoista automaattien geeneistä – se ei enää kuvaa nykyajan lajikkeiden monimuotoisuutta.
Kommentit